Katkelmassa monsieur Antoine pohtii omaa olemassaoloaan. Hän päätyy ajattelemaan sitä aluksi "pakopaikassaan" kahvilassa. Kahvilan Emännällä ja Antoinella vaikuttaisi olevan jonkilainen seksuaalinen suhde, sillä Antoine meni kahvilaan syleilläkseen naista, mutta Madeleinen, kahvilan tarjoilijan ilmoittaessa, että emäntä ei ole paikalla, tuntee hän "karvasta seksuaalista pettymystä". Antoine ei käsitä tuntemuksiaan, hän vaikuttaa katkelmassa poissaolevalta. Hänen fyysinen olemassaolo on ensin hyvin voimakasta, mutta henkinen on häilyvää. Tuossa tuoksinnassa tulee tutuksi myös katkelman toinen sivuhenkilö, emännän tehtäviä hoitava serkku, Adolphe.
Antoine vaikuttaa siltä, että katkelman alussa hän fyysisesti tietoinen itsestään, hän tuntee olemassaolonsa fyysiset puolet, painon, kosketuksen,kun taas "myöhemmin yölllä" -osiossa roolit ovat vaihtuneet, hän on olemassa, mutta fyysinen oleminen ahdistaa häntä, hän kokee olevansa olemassa vain Herra de Rollebonin kautta. "Hän tarvitsi minua voidakseen olla olemassa, ja minä tarvitsin häntä voidakseni häivyttää tunnun omasta olemisestani." "-en ollut enää olemassa itsessäni, vaan hänessä" hän elää ja kokee elämänsä saavan merkityksen vain hänen, siis toisen ihmisen kautta.
Antoine potee koko katkelman ajan eksistentiaalista ahdistusta, ehkäpä myös identiteettikriisiä. Teksti edustaa mannermaisen filosofian näkökulmaa olemassaolosta. Antoine on todella eskapistinen, eli todellisuuspakoinen, myös haluamattaan.
Antoinessa ja hänen ajatuksissaan on niin välittömän-, että tietoisen esteettisen tason piirteitä, niitä yhdistää ainakin sama epätoivo ja "alati uhkaava tyhjyys". Tekstissä on kohta, joka ei suoraan, mutta konteksin kautta vaikuttaisi liittyvän uskontoon ja jumaluuteen. "kuvotus ei ole minussa, koen sen itseeni kuulumattomana, - se on kaikkialla ympärilläni".
Tämä viittaisi sintolaisuuteen, missä jumaluutta ajatellaan olevan kaikkialla, ei vain yhdessä paikassa tai henkilössä.
Teksti on hieman ristiriitainen, katsottaessa sitä filosofian eri teorioiden näkökulmasta. Esimerkiksi eksistentialismin määritelmän mukaan ihmisen olemassaolo on ainoa häntä määrittävä tekijä, ihmisen siis kuuluisi olla vapaa, ihmisnäkemykset, determinismi tai jumalusko eivät siis saa vaikuttaa, mutta silti katkelmasta löytyy kohtia, jotka viittaavat näihin.
Katkelmassa on myös intertekstuaalisuutta, sillä Antoine totee katkelman loppupuolella "Ajattelen. siis olen olemassa", mikä on René Descartesin "Cogito ergo sum" -kuuluisan lausuman suomennos. Tällä viitataan Descartesin ajatukseen siitä, että myös aistihavaintoja tulee epäillä.Tämän lisäksi jostain syystä minulla tulee tekstistä erityisesti mieleen "Olemassaolon sietämätön keveys"-teo(teoksen nimi), sitä tukee Antoinen ajatukset olemassaolosta "Mikään ei voi muuttaa sen lakeja, ja mikä tahansa voi sen murtaa."
Kuvittelen päähenkilön hieman huononäköiseksi, lukulasit omistavaksi henkilöksi alun kuvailun takia, siitä kuinka hän ei erottanut pelaajia läheisestä pöydästä. Päähenkilö voisi olla kirjailija sanavalintojenssa perusteella, esimerkiksi tekstissä mainitut "oksetutti" ja "viluttaa" kertoo hieman erikoisemmasta, ehkä vanhemman kielen käytöstä. Antoine vaikuttaa hieman nuhjuiselta,mutta hyvin pukeutuvalta henkilöltä.
Tekstin suuri filosofinen ongelma on siis olemassaolo ja sen määrittäminen, ja sen kokeminen.
Are you living or just existing?
Vierailin nuorten filosofiatapahtumassa Nufitissa, Paasitornilla eilen 20.1. Kävin katsomassa Helsingin Medialukion ja Vuosaaren lukion välistä väittely. He väittelivät aiheesta "tärkeintä on liike ei päämäärä". Vuosaaren lukio väitteli puolesta, Helsingin Medialukio oli väitettä vastaan.
Ensimmäisen avauspuheenvuoron sai Vuosaaren lukio, he määrittelivät aiheen lähinnä elämän liikkeen ja kuoleman kannalta. Medialukio otti puolestaan kantaa laajemmasta näkökulmasta, kuitenkin pitäen siis päämäärää liikettä tärkeämpänä. Ensimmäinen "puheenvuoro" kierros oli mielestäni aika tasainen, Vuosaaren lukio esitti alussa pointtinsa ehkä tiukemmin ja tarkemmmin, mutta ei yhtä laajasti kuin Medialukio. Tämän jälkeen siirryttiin vapaaseen 12 minuuttia kestävään väittelyyn.
Vapaassa väittelyssä alku oli aika tasainen, mutta puolessavälissä väittelyä alkoi tuntumaan siltä, että väittely ei edistynyt vain jauhoi samaa koko ajan. Loppupuolella medialukio sai kuitenkin ns. yliotteen, sillä Vuosaaren lukio ei kyennyt vastaamaan kaikkiin medialukion asettamiin väitteeseen.
Väittely päättyi Medialukion 3-0 voittoon. Tuomarit kehuivat Vuosaaren lukion avauspuheenvuoroa ja väittelynalkuosaa, Medialukio sai kehuja hyvästä vastustamisesta ja vahvoista argumenteista. Myöskin erikoiset esimerkit liikkeestä ja päämääristä saivat kehuja.
Mielestäni väittely oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka puoluettomuuteni ei ollut huomaamatonta. Mielestäni Vuosaaren lukion esimerkki amerikkalaistutkimuksesta, siitä miten teinitytöt mieluummin odottavat viikon, päästäkseen suutelemaan idoliaan, kuin se että he suutelisivat heti oli hauska, koska mielestäni, idoli ei välttämättä ole kovin hyvä suutelija, jos (liike) sen odottaminen tuntui paremmalta, kuin itse akti (päämäärä).
Kävin kuuntelemassa Ihmiset vs. Robotit -luennon keskiviikkona 11.1, klo 14.30-16.30 Helsingin yliopistolla, pienessä juhlasalissa. Luento koostui Professori Ville Kyrkin esityksestä Älykkäät vai älyttömät robotit, filosofian tohtorin Anna-Mari Rusasen Inhimillinen vs. tekoälykäs merkityksellisyyden arvionti - esityksestä sekä dosentti Minna Huotilaisen Robotti ihmisen työkaverina - esityksestä. Puheenjohtajana toimi Hannu Toivonen.
Esitykset kestivät yhteensä n. tunnin verran, jonka jälkeen luennonaiheisiin ja kysymyksiin, esim "Miten tekoäly ja ihmisten tiedonkäsitely poikkeavat toisistaan?" & "Miten ihmisten ja robottien välinen yhteistyö ja työnjako sujuu?" vastattiin paneelikeskustelun kautta. Yleisö sai myös esittää kysymyksiä, jokaisen esityksen jälkeen.
Luennolla robotiikkaa ja niiden suhdetta ihmiseen tarkasteltiin komen eri tieteenalan, tekniikan, tieteenfilosofian & neurotieteiden edustajien näkökulmien kautta. Yksi tutkimuskysymyksistä oli, että mihin tekoäly ja robotiikka pystyvät. Kukin luennoitsija käsitteli aiheitta eri tavoin, mutta olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi samaa mieltä asioista. Parhaiten mieleeni jäi Anna-Mari Rusasen esityksestä esimerkki, mitä näemme kuvassa ja miksi, näkeekö robotti sen eri tavalla, miksi.Esimerkki jäi mieleen sillä Rusanen käytti apunaan minulle uusia mielenkiintoisia käsitteitä, kuten salienssia ja relevanssia. Huotilainen taas toi hyvin esiin robotin ja ihmisen eroavaisuudet.
Luennolla käsiteltiin tekoälyn merkitystä niin ihmisen työtoverina, kuin sodassakin. Arvot ja moraalit nousivat pinnalle, puhuttaessa tekoälyn eettisyydestä ja etiikasta. Tämän lisäksi yleisön kysymyksien pohjalta pohdittiin tekoälyn ja robotiikan vaikutusta ihmisen muistii, turvallisuuteen, luovuuteen ja jopa lasten leikkeihin.
Luennoitsijat tulivat yksimieliseen lopputulokseen siitä, että robotiikka ja tekoäly on hyödyksi ihmiskunnalle, mutta siinä on vielä paljon ongelmia ja parannettavaa. Kaikki olivat myös sitä mieltä, että vaikka robotit ovat osa arkipäiväämme, on ihminen kuitenkin se, joka on vastuussa, mahdollisista vahingoista ja haitoista.
"Robotti ei ole vastuullinen, ihminen on".
Mielestäni luento oli hyvin mielenkiintoinen ja aiheita pohdittiin useasta näkökulmasta. Mieleeni jäi erityisen hyvin Huotilaisen toteamus "Laiska ihminen luo innovaatioita/kehittelee työkaluja", saattaneen johtua siitä, että minun on erityisen helppo samaistua ajatukseen.
